Joululoma oli yhtä suurta odotusta, vaan ei joulun odotusta, sillä Hollantiin paluu merkitsi Rotterdamin filmifestareita. Olin ilmoittautunut jälleen vapaaehtoishommiin R&A-kokemusten innoittamana. Tätä suurta elokuvan juhlaa vietettiin 21.1.-1.2. eli mukavat kaksitoista päivää, mutta meille työntekijöille festareita oli mahdollista viettää jopa hieman pidempäänkin. Festarit pyörivät 700 vapaaehtoisen voimin, ja siksi Helsingistä poiketen täällä oli työntekijöille järkätty tosissaan paljon oheistoimintaa: ylimääräisiä näytöksiä, parit bileet festareiden aikana sekä isot loppukarkelot, mukavat lepotilat tarjoiluineen yms. Tätä vastaan piti tehdä myös aika paljon työtä, mutta koska minun hommana oli valvoa näytöksiä (ja repiä lippuja ennen niiden alkua) en pannut pahakseni muutamaa ylimääräistä tuntia. Kaiken lisäksi ajankohta osui juuri tenttikauden loppuun, joten täysipäivätyö Rotterdamissa ei haitannut (ainakaan paljon) opiskeluja. Itse tein töitä lähinnä isoimmassa Pathé-teatterissa, joka on paikallinen 7 salin Tennis- tai Kinopalatsin vastike. Lisäksi olin yhden salin "taideteaterissa" Zaal De Uniessa ja yhden vuoron Lantaren/Vensterissä, joka on ikään kuin isompi Kino Engel höystettynä teatterilla, tanssilla, musiikilla ja kahvilalla. Mielenkiintoinen kulttuurikeskus siis.
Rotterdamin elokuvatarjonta oli jokseenkin R&A:n kaltainen, mutta ehkä vielä pari harppausta takavasemmalle. Iso perinne täällä on esikoiselokuvien esittäminen ja ylipäätään uusien tuulien haistelu. Suuria blockbustereitakin oli toki muutama joukossa, mutta satojen elokuvien joukossa ne jäivät melko pieneksi vähemmistöksi. Niin, satojen filmien joukossa. Elokuvien tarkkaa lukua en tiedä, mutta sanotaan nyt esimerkiksi että katalogi on noin 500 sivuinen järkäle. Ja tietenkin myös erittäin tyylikäs teos, sillä graafinen suunnittelu täällä hallitaan. Erityisesti festareiden uusi tiikerilogo on aivan mahtava!
Muuta mainittavaa festareilta on mm. tuk-tukit eri teattereiden välillä ja aamusta iltaan jatkuva ohjelmisto R&A:n iltapäivän & illan sijaan. Hyvin riitti katsojia puoli kymmeneltä aamulla arkisinkin! Lisäksi mielenkiintoinen oli vika sunnuntai, Volkskrantdag, jolle ei myydä yksittäisiä lippuja vaan pelkkiä reilusti etukäteen myytäviä viiden elokuvan "reittipasseja", jolla näkee vain tietyt viisi näytöstä eri teattereissa. Jujuna on, että elokuvia ei tiedä etukäteen eikä niitä voi vaihtaa, vaan elokuvat lyödään lukkoon vasta viimetingassa katsojaäänestyksessä suosituimmiksi valituiden joukosta. Katsojat ovatkin kuulemma täysin eri väkeä kuin festareiden muina päivinä, jolloin ihmiset ovat hyvin tietoisia mitä he haluavat menna katsomaan. Volkskrantdagin liput taas menevät porukalle, joka haluaa nähdä muiden hyväksi arvioimia elokuvia yhden päivän verran, ilman sen kummempaa panostusta. Minulta päivä jäi väliin, koska minulla ei ollut työvuoroa silloin.
Siitä huolimatta leffasaldokseni tuli kohtalaiset 33 pitkää ja kymmenisen lyhäriä. Enemmänkin olisi siis ehtinyt katsoa mutta välillä teki mieli myös levätä. Mukaan mahtui monia loistavia elokuvia, mm: Oogverblindend (puhelukeskustelu kärsimyksestä jä myötätunnosta, kokeellinen hollantilainen), That's It (brasilialaisen nuoren parin erokeskustelu, hauska dialogi aiheesta huolimatta), Room And A Half (kuvitteelinen Joseph Brodskyn muistelma nuoruudensa Pietarista), Pandora's Box (kuvaus turkkilaisen perheen sukupolvien välisestä kuilusta).
Hienoista elokuvista huolimatta festareiden parasta antia olivat kuitenkin ihmiset. Työskentely pienissä alati vaihtuvissa tiimeissä teki työtovereihin tutustumisen luontevaksi, ja yhteinen kiinnostus elokuviin oli helppo yhteinen aihe keskustelun alkuun. Suomalaisuus ja kulttuurierot toimivat tässä myös hyvin, sillä suurin osa työläisistä oli tietenkin hollantilaisia. Olikin mukavaa päästä paremmin sisälle paikalliseen meininkiin ja tutustua moniin mielenkiintoisiin typpeihin, mm. delftiläisiin ja arkkitehteihin tuli erityisesti keskityttyä. ;)
