Stedelijk Museum CS

Yllä kuvia yhdestä maanosan parhaista nykytaiteen museoista! Kyseessä on tietenkin vain tilapäinen osoite Stedelijk Museolle, jonka varsinainen rakennus on laajennusremontissa Amsterdamin Museopuistossa muiden taiteen ykkösinstituutioiden joukossa.

Kävelin aivan sattumalta museon virkaa toimittavan ränsistyneen aution kerrostalon ohi keskusrautatieaseman lähistöllä ja en voinut olla vierailematta sisällä tajuttuani mistä taidevirastosta oli tosiaan kyse! Kaiken lisäksi museo on tuolla enää syyskuun loppuun, joten oli siis muutenkin minun viimeinen mahdollisuus tuohon elämykseen. Purettavan rakennuksen hyödyntäminen museona on taas yksi osoitus perushollantilaisesta ennakkoluulottomuudesta.

Museo täytti talon toisen ja kolmannen kerroksen. Välipohjiin oli leikattu aukot talon kumpaankin päähän ja vaneriset portaat olivat niissä. Kolmannen kerroksen kattona oli julkisivussakin näkyvät holvit, punainen metallikäytävä taas on talon kylkeen lisätty toiseen kerrokseen lisätty sisäänkäynti.

Kun kaiken lisäksi näyttelytkin olivat kiinnostavia, niin museo oli kyllä mukava lisä päiväkierrokseen Amsterdamissa. Esillä oli mm. Hollannin viime vuoden parhaat kirjat, afrikkalaista nykyvalokuvausta, Vincent Award -ehdokkaat, Wolfgang Tillmansin poiminnat Stedelijkin kokoelmista ja sekalainen valikoima "digitaalista taidetta".

Vihreä Hollanti

Ypenburg, Den Haag

Ypenburgin keskusta on mielestäni tosi onnistunut. Mainio mittakaava ja materiaalien käyttö sekä tietysti sympaattiset tornit joka korttelissa.

Paikallisen lukion 768 pyörän monttu oli aika vaikuttava ilmestys. Sääli, että kävin paikalla viikonloppuna, koska olisi todella kiinnostavaa nähdä millainen hulina kuopassa on koulupäivän alkaessa tai päättyessä!

Waterwijk, Ypenburg, Den Haag

Heti Delftin rajan toisella puolella Haagissa on Ypenburg, joka oli vuoteen 1992 asti sotilaslentokenttä. Sen suljettua alue rakennettiin lyhyessä ajassa 30000 asukkaan kaupunginosaksi, jossa on nyt vaikuttava määrä mielenkiintoista nykyarkkitehtuuria. Waterwijk on jännä tiivis ja matala kanaalialue Ypenburgin keskustan eteläpuolella.

Mun suosikki oli MVRDV:n suunnitelma, jossa eri väriset tönöt muodostivat yhdessä tiiviiden pensasaitojen kanssa tosi yhtenäisen ja tiiviin korttelin. (2 alinta kuvaa) Siinä, kuten monissa muissakin alueen kortteleissa, sisäosa oli kokonaan kävelyaluetta ja autot olivat parkissa ulkolaidoilla.

Kuvia kämpältä

Tältä soluhuone näytti ekana päivänä. Keltainen yleisväri ja koko huoneen levyinen ikkuna länteen luovat mukavan aurinkoisen fiilksen. Sopivasti vielä punaista mukana, niin huonehan on kuin luotu mulle! ;)

Ikkunasta avautuu perusnäkymät: matalia rivitaloja ja valtavia kerrostaloja. Voi tätä lähiön tunnelmaa!

Marcushofin jokaisessa viidessä kerroksessa on oma yhteiskeittiö. Tilaa piisaa, mutta ei ihan kaikkia mukavuuksia, joihin olen tottunut, kuten uunia... Eli ei pizzaa, lasagnea, kakkuja, piirakoita eikä muitakaan uuniherkkuja pitkään aikaan.

Vaikka parikymmentä henkeä jakaa keittiön, ei siellä silti ole yleensä tungosta. Eri kansoilla tuntuu olevan niin eri ruokailuajat, että keittovuorot jakautuvat mukavasti koko illalle.

Opiskelua oudoissa tiloissa

Arkkitehtiosaston harjoitukset pidetään tällä hetkellä telttakylässä. Luennot sen sijaan on ripoteltu ympäri laajaa kampusta, mikä on kummasti aiheuttanut myöhästymisiä.

Tässä osaston avajaiset rakenteilla olevan väliaikaisen arkkitehtiosaston ruokalassa. Uskoakseni karu ilme tulee jäämään, eli seiniä ei ehkä kummemmin tasoitella tai maalailla. Vanerilattiasta en osaa sanoa? Tilan kuitenkin pitäis toimia aika monta vuotta ennen uuden pysyvän rakennuksen valmistumista...

Tervetuloa TU Delftin arkkitehtiosastolle

Tältä (entinen) Delftin arkkitehtiosasto näytti, kun ekan kerran saavuin koululle. Hyvä alku.